Rottahäkin sisustus

Äkkiseltään rotille nykyään suositellut häkkikoot voivat tuntua kovin isoilta. Mihin etenkään pieni parin yksilön lauma tarvitsee 80*50*80cm häkkiä, saati nykyään kovin suosittua CritterNation Doublea, joka on kooltaan 90*60*160cm. Mahtuuhan se pesäkoppi, ruokakuppi ja riippari pienempäänkin. Ja vaikka häkkiin lisäisi vielä orren tai tason ja pari lelua, tilaa on vieläkin ruhtinaallisesti.

Pelkistetty sisustus käy kuitenkin rotan kaltaiselle älykkäälle ja uteliaalle eläimelle äkkiä tylsäksi. Tosiasia kun on, että ehdottomasti suurin osa lemmikkirotista viettää häkissään suurimman osan elämästään. Vaikka rottia ehtisi juoksuttaa joka päivä vapaana 1-2 tuntia, häkissäoloaikaa jää silti vuorokautta kohden 22-23 tuntia. Tämän takia myös häkin tulisi tarjota rotille mielekästä tekemistä sekä tutkimis- ja toimintamahdollisuuksia, eikä olla vain turvallinen säilytyspaikka. Standardikokoisten kesyrottien ja kääpiörottien tilan- ja virikkeiden tarpeessa ei ole juurikaan eroa. Isoin ero häkinsisustuksessa tulee siinä, minkä kokoisia virikkeitä häkkiin voidaan valita. Standardikokoisille sopivat virikkeet ovat eläinkaupoista hankittaessa rotta/fretti/marsukokoa, siinä missä taas kääpiöille voidaan hyödyntää myös monia hiiri/hamsteri kokoisia virikkeitä. Pienimmät aikuiset kääpiöt kun voivat olla vain 40 grammaisia, siinä missä kaikkein isoimmat stanttu-urokset voivat painaa kilon.

Jos lähdetään miettimään asiaa pohjia myöten, jo häkin pohjamateriaali voi tehdä muutakin, kuin imeä pissat ja pitää hajut kurissa. Jos häkissä on riittävän syvä pohjalaatikko, kuiviketta voi laittaa jo suoraan siihen reilummin. 10-20cm kuivikekerros mahdollistaa jo jonkin verran kaivelemista. Kaivelemiseen voi myös rohkaista yhdistelemällä erilaisia pohjamateriaaleja, ja lisäämällä kuivikkeiden päälle esimerkiksi kuivattuja lehtiä tai olkea. Kuivaruuan voi myös tarjota ripottelemalla sen kuivikkeiden sekaan, niin että rotat joutuvat näkemään hieman vaivaa ruokaa etsiessään. Mikäli häkissä on hyvin matalat pohjatarjottimet, kuten monissa täysmetallihäkeissä ostettaessa on, alkuperäisen pohjan tilalle voi joko teetättää uuden syvemmän pohjalaatikon, tai laittaa sen päälle esimerkiksi päältäkuljettavan kissanvessan kaivelulaatikoksi. Nykyään rotillakin on käytössä jonkin verran bioaktiivisia pohjia, eli viikoittain vaihdettavan kuivikkeen sijaan on otettu käyttöön maapohjaa jäljittelevä seos, mikä koostuu esimerkiksi kookosturpeesta ja sammalista, ja jonka seassa on erilaisia ”talkkareita” eli maapohjaa kunnossa pitäviä selkärangattomia kuten siiroja ja hyppyhäntäisiä. Mikäli tämä malli kiinnostaa, esimerkiksi Facebookista löytyy aiheeseen keskittyviä englanninkielisiä ryhmiä.

Tasot ovat rottahäkeissä edelleen hyvin suosittuja, ja monen häkin mukana tuleekin erilaisia muovisia tasoja. Matalareunaiset muovitasot keräävät kuitenkin päälleen nopeasti pissaa, ja ellei niitä ole pyyhkimässä montaa kertaa päivässä, ne alkavat herkästi haista. Mikäli tämän kokee haastavaksi, tasot voi aivan hyvin korvata muilla virikkeillä. Rottahäkin pohja-alan kun tulisi joka tapauksessa olla itsessään riittävän suuri, niin ettei tasoja tarvita tuomaan lisää pinta-alaa. Monissa täysmetallihäkeissä häkin puolivälissä olevan ison tason voi myös jättää kokoamisvaiheessa kokonaan laittamatta, mikäli haluaa häkkiin lisää tilaa erilaisille kiipeilyvirikkeille, mikä on monille rotille mieleen. Tällöin on kuitenkin syytä muistaa, että niitä kiipeilyvirikkeitä saa oikeasti laittaa ihan reilulla kädellä, niin ettei häkkiin jää mitään pidempiä pudotuksia. Yhdessä rottahäkkien sisustamiseen erikoituneessa Facebook-ryhmässä tähän onkin annettu ohjeeksi, että lisää häkkiin niin paljon kaikkea, että se tuntuu jo vähän liian täydeltä, ja sen jälkeen vielä tuplaa määrä.

Mikäli tässä kohtaa on erehtynyt avaamaan minkä tahansa eläinaiheisen nettikaupan, sisustuksen hinta voi alkaa jo hirvittää. Niinpä ennen eläinkauppaostoksille lähtöä kannattaa suunnata omalle tai lasten vaatekaapille ja kierrätyskeskukseen. Erilaisista kulahtaneista ja hajonneista vaatteista ja kodintekstiileistä saa loistavia riippumattoja ja virikkeitä rotille. Paidat ja housut on helppo ripustaa häkkiin tekemällä saksilla kulmiin reiät ja käyttämällä esimerkiksi suihkuverhojen ripustamiseen tarkoitettuja muovilenkkejä. Housujen puntit ja paitojen hihat toimivat loistavina tunneleina. Vanhoista lakanoista voi sitoa esimerkiksi köysiä, ja mikäli intoa riittää, niistä tehtävistä matonkuteista saa aikaiseksi vaikka minkälaisia kiipeilyverkkoja ja pesiä. Kierrätyskeskuksista löytyy monesti hyvin edullisesti esimerkiksi erilaisia viinipullotelineitä, puisia koreja, kylpyhuoneen hyllyjä, korihyllyjä ja muita, mitä voidaan hyödyntää häkissä kiipeilyvirikkeinä ja tasoina. Kylpyhuonehyllyissä on monesti tasoina sekin hyvä puoli, että ne on valmiiksi rei’itetty pohjasta niin, ettei pissa jää tasoille seisomaan.

Myös pihalta voi löytyä ihan ilmaista virikettä, esimerkiksi erikokoisia lehtipuiden oksia kiipeilyyn, kiviä, varpuja ja sammalia. Monen näistä ottaminen vaatii kyllä maanomistajan luvan, mikäli ei omista omaa pihaa mistä kerätä. Mikäli haluaa pelata varman päälle siinä, ettei tuo ulkoa tuotavien virikkeiden mukana mitään ylimääräisiä öttiäisiä, isommat virikkeet voi pestä ja sen jälkeen kuumentaa saunassa. Pienemmät taas voi lämpökäsitellä esimerkiksi uunissa tai hyötykasvikuivurissa. Saunassa kuumennettaessa on syytä muistaa, että kaikki kuivattavat ovat riittävän kaukana kiukaasta, niin että ne eivät voi vahingossakaan kaatua kiukaan päälle. Uunissa kuumennettaessa taas lämpötila tulee pitää riittävän alhaisena (alle 100 astetta) etteivät kuivattavat vahingossa syty palamaan.

Yksi häkinsisustajien vakiokauppa on myös Ikea, joka on vuosien ajan tarjoillut monia rottailun klassikoita, kuten Komplement-monitoimiripustin, joka toimii erittäin hyvänä ja edullisena kiipeilyverkkona. Myös roskapussitelineita, kenkälokerikkoja, viinipullotelineitä ja muita pystyy hyödyntämään häkin sisustuksessa. Näitä voi Ikean ohella bongailla myös erilaisista halpakaupoista ja kirpputoreilta.

Edellä mainittujen lisäksi toki varsinaisista eläinkaupoistakin löytyy vaikka mitä rottahäkkiin hyödynnettäväksi, ja omaa virikevalikoimaa voi kasvattaa pikkuhiljaa budjetin salliessa, sillä häkin saa alkuun hyvin täytettyä myös noilla ilmaisilla tai lähes ilmaisilla virikkeillä. Ostovirikkeistä esimerkiksi muoviset Sputnik-majat ovat rotilla monesti kestohittejä. Jyrsijöille suunnatun valikoiman lisäksi kannattaa aina selata läpi myös lintuosasto, sillä todella moni etenkin papukaijoille suunnatuista kierreköysistä, köysikeinuista, hohkakiviorsista, kiipeilyverkoista ja muista sopii erittäin hyvin myös rotille. Kotimaisista toimijoista esimerkiksi Kotipesiltä löytyy paljon erilaisia häkin kaltereihin kiinnitettäviä kiipeilyvirikkeitä ja mökkejä. Jos ei itse osaa tai halua ommella, useampi rottaharrastaja tekee myös esimerkiksi riippumattoja myyntiin, ja näitä voi ostaa esimerkiksi Facebook-ryhmien kautta ja välillä näyttelyissä.  

Paljon rotille sopivia virikkeitä voi myös askarrella itse hyödyntäen esimerkiksi paperisia muffinssivuokia, pahvipillejä, eri kokoisia pahvilaatikoita, puuhelmiä, pieniä oksia, pahvimukeja ja vessapaperirullia. Näistä voi tehdä esimerkiksi erilaisia namijemmoja, jotka rotan pitää repiä päästääkseen käsiksi herkkuun (yksinkertaisimmillaan tämä voi olla esimerkiksi ihan vessapaperirulla, jonka päät on taitettu kiinni). Myös erilaisten riippusiltojen ja roikkuvien tutkittavien virikkeiden tekeminen voi onnistua kotona hyvin vähilläkin työkaluilla. Häkkiin voi myös esimerkiksi ripustaa wc-paperirullan papereineen niin, että rotat voivat itse vetää siitä paperia pesänrakennustarpeiksi.

Koska rotat tutkivat maailmaa paljon hampaillaan, moni pidetty virike voi jäädä lyhytikäiseksi. Rottien kiinnostuessa jostain, voi siihen äkkiä ilmestyä rattusten omat modaukset uusien kulkuaukkojen ja rottapitsien muodossa. Näihin kannattaa kuitenkin suhtautua onnistumisina, ja pitää virikehankinnat sellaisina, ettei niiden hajoaminen liikaa harmita. Koska olisihan se käytössä tuhoutumista vielä tylsempi vaihtoehto, jos virike ei yhtään kiinnostaisi rottaa. Eri virikemateriaaleilla käyttöikä on yleensä erilainen. Muovi-, pinnoitettu keramiikka ja metalli kestävät yleensä käytössä parhaiten, ja ne ovat helpoimpia pestä hajuttomiksi. Puu- ja kangasvirikkeet voivat innostaa enemmän tuunailuun, jonka lisäksi etenkin käsittelemätön puu voi aikaa myöten imeä itseensä virtsaa ja alkaa haista, jolloin virikkeitä voi joutua uusimaan. Monet kankaiset virikkeet pystyy pesemään hyvin myös pyykinpesukoneessa siihen asti kun ne eivät ole täysin silppua.